Pikkukarhunblogi,talo

Vuosi on asuttu omassa talossa ja pikkuhiljaa alkaa tuska hellittää. Näin jälkeenpäin ajateltuna talon rakennuttaminen olisi saanut jäädä kyllä tekemättä. Mutta ehkä se talon rakennus on vähän kun synnytys, sitä tuskaa ei enää muista, siinä kohtaa kun teet uuden talon loppusiivousta. Mutta toisaalta, opin uuden kielen, paljon pykäliä ja asiallista argumentointia ja sain ennen kaikkea… Jatka lukemista Pikkukarhunblogi,talo

Ensitreffeiltä alttarille

Syksyn odotettu tv-ohjelma alkaa tänään. Täytyy vain ihailla pareja, jotka uskaltavat antaa elämänsä meidän katsottavaksi kuitenkin hyvin henkilökohtaisessa asiassa, joka on jollekin kuitenkin ehkä senastisen elämän kovin paikka. Kotianalyysiä ja työpaikan kahvipöytäkeskustelua on helppo tehdä ja esittää mielipiteitä. Aikoinaan oma avioliitto lähti vähän samanlaisesta tilanteesta, että yllättävästä tapaamisesta alkoi heti yhteinen tiivis taival, vaikka toista… Jatka lukemista Ensitreffeiltä alttarille

Nurmikon hoitoa

Olen hurahtanut täysin puutarhanhoitoon ja yrityksen ja erehdyksen kautta on tullut kokeiltua jopa laatikkoviljelyä. Perhe on tosin sitä mieltä, että ensi kesälle ei kiitos avomaan kurkkua. Oma piha ja tila on tuonut Korona-aikana toivotun hengähdystauon ja mielen virkeyttä, kun alallani ei ole etätyömahdollisuutta oikein tunnettu. On joutunut kohtaamaan ihmisiä oli heillä Korona tai ei. Keväällä… Jatka lukemista Nurmikon hoitoa

Yksin

Pitkässä liitossa olen paljon joutunut olemaan yksin, tai toki lasten kanssa, mutta siis yksin vastuussa arjesta. Siihen on toki tottunut, mutta nyt kun omaa aikaa on enemmän, tuntuu, että kukaan ei vaadi enää mitään. Mikä on roolini nykyään? Vaikka joskus uuvuin totaalisesti arjen pyöritykseen ruuanlaittoineen ja lasten läksyihin, näin jälkeenpäin ajatellen, elin silloin kuitenkin hyvin… Jatka lukemista Yksin

Mitä tänne jää?

Käytän töissä samaa hissiä vainajien kanssa. Joka kerta on pysäyttävä hetki, kun odottamasi hissi pysähtyy kerrokseesi mutta se onkin jo varattu. Sairaalakuolemassa meillä on paperilakana peittonamme ja joskus oven ilmavirta löyhäyttää lakanaa, että näen osan lähtijästä. Yleensä jalkapohjat. Jalkapohjista näemme läpileikkauksen elämästämme. Ovatko ne kovasti rasituksesta karhentuneet ja kovettuneet, vai ovatko ne saaneet säännöllistä hoitoa… Jatka lukemista Mitä tänne jää?

Huhuu

Sain kolme vuotta sitten kehityskeskustelussa tehtävän opetella lähettämään sähköpostin liitetiedosto. Todella osaamaton siis olen. Samaan aikaan lapseni tuntuivat elävän ihan toisessa todellisuudessa, jonka termejä en edes ymmärtänyt. Oikein kirjoitettu kielikin tuntuu nyky-yhteiskunnastamme katoavan. Tämä on siis oma projektini, joka todennäköisesti ei muutu julkiseksi, tai ainakaan näin onneton visuaalinen räpellys ei saa lukijoita. Kuitenkin, jos joku… Jatka lukemista Huhuu